lauantai 13. elokuuta 2016

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

Joitakin kirjoja kohtaan ilmassa leijuu hienoinen ennakko-odotus laadusta. Olen lukenut Harry Potter-kirjat lukemattomia kertoja, koska tarina vain nappaa mukaansa ja heittää kyydistä kotiportaille viimeisellä sivulla. Robert Galbraith aliaksen takaa löytyy sama kirjailija J.K. Rowling. Jännityksellä ja innolla odotin tarinan kehittymistä suuriinkin mittoihin.

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen olin ymmälläni. Tarina polki jotenkin sekavana möykkynä ei kenenkään maalla. Dekkarien etsivähahmot lienevät aika stereotyyppisiä enkä voinut Cormoran Strikeä olla jostain syystä vertaamatta Lee Childin luomaan Jack Reacher hahmoon. Hieman liikaa miehistä tuntui löytyvän yhtäläisyyksiä, tosin toinen tarpoo jenkeissä omia polkujaan, toinen kortteeraa Lontoossa omassa toimistossaan. 

Vasta puolenvälin jälkeen kirjailijan kummallista kuolemaa ratkova etsivä ottaa jonkinlaisen sankariloikan ja herättää lukijan mielenkiinnon. Tarina alkaa hitaasti mutta varmasti edetä ja houkutella mukaan tekemään päätelmiä ja etsimään ratkaisevaa vihjettä syyllisestä. Sanottakoon kirjailijan kunniaksi se, että en arvannut tekijää ja jännitys säilyi loppuun saakka. Muuten en nyt ehkä yhtyisi kannen "Ahmittavan hyvä"-tekstiin. Keskivertodekkari, muuta en nyt osaa oikeastaan tästä teoksesta sanoa. Petyin ehkä jonkinverran odotuksiini nähden, koska Harry Potterit ovat aina saaneet minut jotenkin kokemaan lapsellista innostusta ja herättäneet mielikuvituksen sopukoista jos jonkinmoisia mörriäisiä eloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti