Mitä tapahtuu ihmiselle, kun hän hylkää niin sanotun tavanomaisen onnen: avioliiton, asuntolainan ja unelmalomat? Kun joku vääntää mutkat suoriksi ja selittää mustankin valkoiseksi. Rakkaus saa ihmisen valitsemaan sellaisia asioita, jotka satuttavat yksilöä itseään sekä ympärillä olevia lajitovereita. Silti ihminen valitsee juuri niin.
Enright on kirjoittanut vähäeleisen ja tyylikkään, mutta silti paljon puhuvan ja jopa lyyrisen teoksen parisuhteesta, perheestä, syrjähypystä ja valinnan mahdollisuudesta, tai oikeastaan pakosta. Hän kertoo vanhempien suhteesta lapseen, toisiinsa ja tarpeeseen olla vielä vähän enemmän, kuin mitä puolisolleen on, jotta ei olisi pelkkä vanhempi, vaan myös yksilö.
Luin vast' ikään Paulo Coelhon Uskottomuus kirjan ja olin yllättynyt kuinka samantyyppisiä kirjat olivat. Välillä tarinat tuntuivat punoutuvan yhteen enkä enää muistanut oltiinko kirjassa Dublinin kaduilla vai Sveitsin alppimaisemissa. Jopa henkilöhahmot olivat niin samanhenkisiä, että ne tuntuivat sekoittuvan. Tosin Enrightin hahmot ovat synkempiä, kompleksisempia ja ehkä jopa arkisempia, helpommin samastuttavia.
Jollain tasolla pidin kirjasta. Se kuvasi hienosti sitä tunnetta, kun jännitys ja leimahtava rakkaus saa tekemään hullutuksia ja ottamaan riskejä. Kaikki tai ei mitään. Kirja sanoitti myös hienosti sen tunteen, kun tajuaa että elämä menee ja asioiden on muututtava, jos haluaa elämästään nauttia ja tämän hetkinen asiaintila ei suo sitä nautintoa. Ratkaisu muutoksen suuntaan ei aina ole helppo eivätkä kaikki sitä uskalla tehdä. On helpompaa tyytyä tuttuun, vaikkei siitä mitään suurta tyydytystä saisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti