Jos kirjoittaisin kirjan, kirjoittaisin luultavasti samantyyppistä proosaa kuin Hustvedt. Kielikuvat ja hieman poukkoileva pohdiskelu tuntuivat tutuilta omista teksteistäni. Syrjähypyn varjoon jäänyt vaimo ja katkolla oleva avioliitto herättävät monenmoisia pohdintoja päiväkirjatyyppisesti kirjoitetussa kirjassa. Itse kirjoittaisin päiväkirjaani tähän tyyliin, jos päiväkirjaa pitäisin.
Kirjan pohdinnat saivat minut miettimään moneen otteeseen tuoretta elämässä tapahtunutta muutosta ja leskeytymistäni. Mistäpä löytää ne selviytymisen siemenet ja saada ne vielä itämään...
Sukupuolten välisten erojen, parisuhteen, ikääntymisen ja elämänkaaren pohdiskelut kävivät välillä sangen syvällisiksikin, mutta ne eivät silti olleet mitenkään puuduttavia tai liian valmiiksi pureksittuja. Lukijakin sai tilan pohtia omaa näkemystään asiasta, mistä pidin kovastikin. Loppumetreillä oivalsin kirjan kuvastavan kuitenkin enemmänkin naisen elämänkaaren kuin haaksirikosta pelastuvan avioliiton selvitytymistarinan.
En ole aiemmin lukenut Hustvedtin kirjoja ja tämä oli ihan positiivinen kokemus. Minusta kirja on silloin kaunis ja hyvä, jos se saa jotenkin herätettyä kysymyksiä ja pohdintoja omasta elämästä. Silloinhan se kirja jotenkin sytyttää, antaa ravintoa sielulle ja ruokkii mielikuvitusta sekä ajatuskätköjä avaamaan ovensa.