Graham Greene - Kymmenes mies

Luettuani Herman Woukin suuren teoksen, Menestyksen hinta, huomasin potevani aikamoista valinnanvaikeutta kirjahyllyä katsellessani. Olemme jo vuosia aviomieheni kanssa valinneet toisillemme luettavaksi haastekirjoja ja melkein vuoden haastetauon jälkeen päätin antaa mieheni ratkaista kiperän pulman seuraavasta luettavasta teoksesta. Valinta hieman yllätti minut, sillä käteeni ojennettiin Graham Greenen Kymmenes mies. Parissa illassa luettu kirja paljastui kivaksi yllätykseksi ja mieluisaksi luettavaksi.

Graham Greenen kirja ei ole varsinainen kaunokirjallinen teos, vaan elokuvan käsikirjoitus.Teatterin ystävänä näin tekstin taipuvan myös näyttämölle, sillä henkilöhahmoja kirjassa oli vain kourallinen ja kaikki draaman ja myös komedian ainekset olivat hyvin käsillä, vaikkakin huumori taisi pilkahdella synkeänä huijariparodiaan viittaavana taustavireenä.

Tapahtumat sijoittuvat toisen maailman sodan aikaan. Rikas mies huomaa kiperässä tilanteessa ostavansa henkensä omaisuutensa arvosta. Tämän kaupan hinta on kuitenkin moninkertainen, sillä joku muu menetti asian vuoksi henkensä ja siitä taas seuraa hinta karvaasta omastatunnosta sekä valheessa elämisestä. Rinnalle punoutuu kuitenkin komedinen juonenkäänne petoksesta ja petoksesta petoksen sisällä. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kaikessa kauheudessaan aika huvittaavaa oikeastaan.

Kirja oli mukava pieni makupala, jonka lukee tunneissa. Tunnelmat ja maisemat vilisevät silmissä, aivan kuin elokuvaa katselisi, joten käsikirjoitus lienee silloin onnistunut? Taidan tutustua jatkossa muihinkin Greenen teoksiin, sillä niitäkin hyllystä muutama löytyy.

Herman Wouk - Menestyksen hinta I & II

Kirjallisuusmaailman yksi dinosauruksista on eittämättä Herman Wouk. Mies on mittavan uransa aikana kirjoittanut monta useammasta kirjasta koostuvaa teosta ja kuvannut onnistuneesti muun muassa amerikkalaista kulttuuria ja sotatantereita. Tartuin Kirja-aitan Woukin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi esitettyyn lukuhaasteeseen ja päätin lukea Menestyksen hinnan.

En ole ennen lukenut Woukin tuotantoa, vaikka sitä hyllystä useamman kirjan verran löytyykin. Tämän kyseisen kirjakaksikon löysin Oulun rautatieaseman vieressä olevasta pienestä antikvariaatista, kellarin vitosella koko pussikirjoja näistä hyllyistä-tarjouksesta. Enpä silloin tiennyt, minkä löydön olin tehnyt. 

Kirja tuntui jonkinlaiselta katsaukselta Woukin omaan uraan ja sen alkuvaiheisiin, sillä kirjan päähenkilö, aloitteleva kirjailija Youngblood Hawke pursui suuria teoksia ja valtavaa intohimoa, enkä usko, että tämän kaiken kuvaaminen olisi onnistunut näin yksityiskohtaisesti peilaamatta hahmoa kirjailijan omaan uraan. Siinä missä Wouk osaa olla julma omille hahmoilleen, on myös Hawke kirjojensa sivuilla armoton omille hahmoilleen. Kirja on sikermä tarinoita tarinoiden lomassa. Leveimmällä kaistalla ajaa tarina aloittelevasta kirjailijasta, joka tipahtaa pienestä maalaiskylästä keskelle New Yorkin pyörteisiä seurapiirejä, liikemaailmaa ja maineen mukanaan tuomia tuttavuuksia. 

Pienet sivujuonet vievät lukijan mukanaan kirjojen kustantamisen ihmemaahan, teattereiden takahuoneisiin, oikeussalidraaman pariin, mutkikkaisiin ihmissuhdekuvioihin, liike-elämän mutkaisiin koukeroihin osakekeinottelusta verotuskuvioihin saakka. Myös salattu ja mahdoton rakkaus saavat omat mehukkaat lukunsa kirjassa. Näistä kaikista aineksista punoutuu monikerroksinen mukaansa tempaava draama, josta ei puutu luomisentuskaa ja intohimoa. 

Kirjassa tuodaan esiin myös hyvin amerikkalaisen kulttuurin ulkokultaisuus ja nostetaan esiin epäkohtia, jotka pätevät vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi 40-luvun venäläisten pelko ja kommunistien löytäminen rehdin kansan rivistöistä ei juuri eroa tämän hetkisestä poliittisesta ilmastosta, mikä amerikkalaisessa kulttuurissa on vallalla.  Myös raha- ja omaisuuskeskeinen ajattelutapa sai mielestäni piikin jos toisenkin osakseen useampaankin kertaan.

Päähenkilö hahmona oli kuvattu miehekkääksi mieheksi, jossa on voimaa kuin pienessä pitäjässä ja silti kirjan luettuaan saattoi havaita, että tämä "sonni" oli haavoittuva, naiivi ja hyväuskoinen kokematon poikanen, joka ei osannut sanoa ei. Suuri tahdonvoima ja luonteenlujuus olivat silmänlumetta, johon kaikkien ympärillä olevien oli helppoa langeta ja tragedia sai rakentua kaikessa rauhassa täyteen mittaansa.

Hauska huomio lukiessa oli se, että miehiä kirjassa kuvattiin hersyvän monisanaisesti, kun taas naiset olivat vain naisia ja kuvauksiin käytettiin kohtuullisen niukkoja sanavalintoja. Miehet olivat uljaita, maskuliinisia olevia, joiden avulla maailma pyörii, hyvin syöneitä, vauraita booheemeja taiteilijoita. Naisten joukosta nousi esiin muutama merkittävä hahmo, kuten seurapiirien ehdotonta kermaa edustava Frieda Winter, Hawken elämän punainen lanka Jeannie sekä tietenkin Mrs Hawke, äiti. Näistä jokaisesta voimanaisesta piirtyi elämänkerta Youngblood Hawken elämänkerran rinnalle, eikä tarina olisi ollut yhtä aukoton ilman heitä. 

Kirja oli yksi parhaista lukemistani kirjoista ja sen lukeminen oli sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää. Luku-urakan jälkeen olo on hieman haikea ja ontto, enkä oikein osaa vielä eritellä täysin kaikkia kirjaan liittyviä ajatuksiani saati sitten fiiliksiä. Tämä kirja oli löytö ja olen onnellinen siitä, että tulin ottaneeksi edellä mainitun lukuhaasteen vastaan!

Norma Klein - Päivänpaiste

(Maalaus Helene Schjefbeck)

Sain kälyltäni kyläreissulla käteen kirjan, jota saateltiin lupauksella kyynelehtivästä lopusta. Lupasin tarttua haasteeseen ja yllätyin hieman itsekin siitä miten mukaansa tempaava kirja oli. Ajattelin hieman naureskellen, että tämä on varmaan joku romanttinen hömppäkirja, sillä kustantaja oli Femi suuri naistenkerho. 

Kirja oli hyvin lapsekkaasti kirjoitettu ja kertoihan se toki nuoren naisen, oikeastaan vielä lapsen, kamppailusta elämän ja kuoleman välillä, äitiyden raadollisuudesta sairauden kohdatessa ja rakkauden kestävyydestä vaikeina hetkinä. Kun kaikki on vasta alussa, toiveet ovat toteutuneet ja elämään on saapunut kaunis, toivottu lapsi ei kuolemaan johtava sairaus juolahda ensimmäisenä mieleen, kun miettii tuoreen nuoren äidin tulevaisuutta. 

Kirja oli testamentti ja kuolevan ihmisen viimeinen sana omasta elämästään sekä viesti lapselle, joka joskus aikuiseksi kasvaa. En tiedä onko kirja tositapahtumiin perustuva, sillä lyhyt googlaus ei suuremmin tietoa antanut, enkä sen syvällisempää tutkimustyötä Kleinin teoksesta jaksanut tehdä. Tärkeämpää oli, että tarina kosketti ja herätti ajatuksia. Olen monesti pohtinut, mitä ihmettä tekisin, jos sairastuisin niin, että joutuisin tyttäreni hyvästelemään liian varhain ja tästä syystä kirjan lukeminen oli välillä tuskaisaa. Lohdullista oli välillä pysähtyä katselemaan vieressä nukkuvaa omaa rakasta ihmisentainta ja olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen elämältä saanut.

Kirja avasi myös näkökulman siihen, kuinka syöpä syö muutakin kuin ihmiskudosta. Se raastaa myös parisuhteen saranoita hitaasti sijoiltaan ja koettelee ihmissuhteita tavoilla, joita ei välttämättä osaa edes kuvitellakaan. Yksi syyllistää, toinen säälii, joku pakenee ja joku on vain siinä läsnä ja rakastaa, vaikka pelkää. Esiin nousi myös se näkökulma, kuinka vaikeaa omaisen voi olla hyväksyä sairaan valinta jättää riuduttavat ja sairaaksi itsessään tekevät hoidot kesken ja elää hieman lyhyempään hieman paremmassa voinnissa, nauttien viimeisistä hetkistä. Itku ei tullut, mutta kirja oli todella koskettava kaikessa naiviudessaan ja lapsekkuudessaan. Ehkäpä se oli sen takia helppo lukea, kaikki aikuismainen jeesusteleva elämän syvien totuuksien pohdinta puuttui ja kirjassa oli läsnä viimeiseen sivuun saakka positiivisuus ja halua tarttua kynsin hampain kiinni kaikkeen kauniiseen, mitä elämä voi tarjota.