Terry Pratchett - Elävää musiikkia

Tässä viimeisten viikkojen aikana on taivaan portteja kolkutellut pari musiikin dinosaurusta Lemmy Kilmister ja David Bowie. Jotenkin tuntui loogistelta lukea jotain kivikovaan musiikkiin liittyvää. Tässä kirjassa myös kuolema ja kuolemattomuus lyövät kättäpäivää. Oivallinen valinta kunnioittaa lukemisen keinoin edesmenneitä musiikin suurvaikuttajia.

Pratchett heittää rockmusiikin Kiekkomaailmaan ja hioo siitä omanlaisensa näkemyksen. Kuolema turhautuu olemiseensa, musiikki haluaa tulla julki ja olla kuolematon (ja sitähän se onkin). Ripaus magiaa, musiikkia ja aimo annos seksiä, huumeita ja rokkenrollia. Siitä se kaikki lähtee. 

Musta huumori kukkii läpi kirjan ja suomentaja on kunnioittanut alkuperäisteosta lisäämällä viitteisiin myös englannin kielisiä versioita sanonnoista kuten kiitollinen Kuolema (grateful Death). Myös fantasiamaailmassa voi olla teini-idoleita ja kuten todellisuudessakin, aina on joku joka pullikoi vastaan, haluaa rahastaa tai ei vain tajua juttua. 

Huumorin ja letkeän tarinan sekaan mahtuu jälleen kerran syvällisiä pohdintoja aika-avaruudesta, muistamisesta ja olemassaolosta. Jää siis lukijan vastuulle, mitä hän haluaa kirjasta päällimmäiseksi nostaa. Itse jäin pohtimaan noita mystisiä hetkiä, kun jostakin asiasta tulee hitti ja se synnyttää aina uuden ilmiön. Kukaan ei oikeastaan tiedä, mistä se ilmiö alkunsa sai, mutta taustalla on aina jotain ikäänkuin kuolematonta, joka jää johonkin ulottuvuuteen elämään. Ainakin muistiin, jos ei muualle.

Terry Pratchett - Herraskaista väkeä

Yksi nuoruusvuosieni ja miksikäs ei myös aikuisten vuosien kirjailijasankareistani tarttui viikatemiestä käsipuolesta ja siirtyi matkaamaan toiseen ulottuvuuteen joitakin aikoja sitten ja tämän jopa hieman yllättävän poistumisen vuoksi tartuin yhteen lempikirjaani tämän herran mittavasta teoskavalkadista. Kuoleman rinnalla noitakolmikko Esme Säävirkku, Gytha Auvomieli ja Magrat Kynslaukka kuuluvat ehdottomasti Pratchettin luomista hahmoista parhaimmistoon. Mitäpä pessimismin ja tiukan rationalismin voimalla jäisi tekemättä? Jälleen kerran tuli todistettua, että mustiin pukeutuvat mummelit johtavat loppujenlopuksi maailmaa...

Kiekkomaailmaan sijoittuvat fantasiaseikkailut sekoittavat sysimustaa huumoria, yhteiskunnallisia kannanottoja kauniisti verhoiltuna magiaan ja toiseen ulottuvuuteen, ripauksen kvanttifysiikkaa ja puhdasta kirjallista magiaa. Vaikka kirjoissa kukkii huumori ja tarinat ovat omalla tavallaan aika kepeitä taustalla on jokseenkin aina jotain syvällisempääkin pohdintaa olemassaolosta, elämän kiertokulusta ja vaikkapa kollektiivisesta muistista. 

Hauska sattuma tämän kirjan suhteen oli se, että myös edellisessä lukemassani kirjassa Herran tarhurit käsiteltiin mehiläisten kollektiivista muistia ja hahmottamista, ja niin myöskin Pratchett tarttui mehiläisten kummalliseen minimonarkiaan ja yhteen suureen mieleen, jonka parvi muodostaa. Taustalla pyörii farssi kuninkaallisista häistä ja taiteellisen tieteellisesti tahi tieteellisen taiteellisesti tarinaan punoutuu pohdintaa rinnakkaisten todellisuuksien mahdollisesta olemassaolosta. Jospa jossain toisessa ulottuvuudessa elää joku toinen minä, joka valitsi jossain kohtaa jotain toisin ja elämä muutti kulkuaan valinnan seurauksena..? Ken tietää.  

Olen lukenut kyseisen teoksen useita kertoja ja aina se jaksaa hymyilyttää sekä pohdituttaa. En tiedä arvostetaanko Pratchettia juurikaan kaunokirjallisissa piireissä, mutta minut tämä mies on lumonnut siitä saakka, kun olen hänen teoksensa kirjaston hyllyistä bongannut. Hän on luonut aivan oman pienen maailmankaikkeuden omine luonnonlakeineen ja kansoineen sekä historian kaikelle tälle. Luovuutta useampaan potenssiin, sanoisin.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että Pratchett on elävä todiste siitä, ettei muistisairaus ole kaiken loppu ennen kuin loppu on oikeasti läsnä. Mies jaksoi viimeisiin elinvuosiinsa saakka sairaudestaan huolimatta tehdä kirjallista työtä sekä tutkia maailmaa ja lisätä tietoisuutta myös muistisairauksista. Toivottavasti matkanne on avartava Sir Pratchett!