Alberto Moravia - Sivustakatsoja

Sivustakatsoja on kolmas Moravian kirja, jonka olen lukenut ja alan olla sitä mieltä, että olen löytänyt yhden uuden suosikkikirjailijan. Kirjojen teemat ovat aika arkipäiväisiä, mutta silti jotenkin niin kompleksisia ja utopistisia, että kosketuspinta arkitodellisuuden kanssa ei ole kovin kummoinen. Välillä voisi kuvitella saippuaoopperoiden käsikirjoittajien salaa ammentaneen Moravian teksteistä kimurantteja kuvioita hahmojensa arkeen.

Tämäkin kirja on erotiikalla maustettua satiiria kahden professorin elämästä, isän ja pojan. Poika aattellisten ja periaatteellisten syiden ajamana on päätynyt asumaan isänsä peräkamarissa ja tämä kuvio ajaa pojan avioliiton pisteeseen, jossa vaimo nostaa kytkintä. 

Hiljalleen pojalle valkenee vaimon poismuuton syyt ja kilpakosijan paljastuessa poika joutuu pohtimaan uudestaan arvojaan sekä ihmissuhteitaan. Vaikka kirja päällisin puolin on keveää kesäluettavaa sivumerkityksissä putkahtelevat esiin seksuaalisten suuntausten moraaliset kysymykset. Moravialla tuntuu olevan kirjoissaan aina jokin eroottinen teema ja tässä kirjassa se on tirkistely sekä naisten välinen rakkaus. Myös tietynlaista oidipaalista suhdetta pohditaan isän ja pojan sekä miniän välisissä suhteissa. 

Pidän  Moravian teoksista, koska ne ovat vakavia pohjavireeltään ja niissä on aina jokin punainen lanka johtamassa syvällisiinkin pohdintoihin, mutta samalla kaikki on sävytetty huumorilla ja jopa pienellä jännityksellä. On ihanaa lukea tarttuvaa ja kuvailevaa kirjallisuutta, jossa sanavalinnat on tehty miellyttävän kirjaviksi, mutta ei silti monimutkaisen yliampuviksi. 

Kirjasta löytyy ajatuksia myös seuraavista blogeista:

Kirja-aitta ja Oksan hyllyltä

Alberto Moravia - Matka Roomaan

Matka Roomaan pitää sisällään ainekset sekä farssiin että tragediaan. Sysimusta huumori värittää eroottiset kuvaelmat tragikoomisiksi luvuiksi elämänsä avaimia etsivän nuoren miehen tarinassa. Tarinan käänteet ovat jokseenkin säälintunteita herättäviä, mutta samalla ne saavat mahdottomuudessaan ja jopa älyttömyydessään lukijan naureskelemaan ja puistelemaan päätään.

Olen lukenut aiemmin Moravian tuotannosta Roomatar teoksen ja näissä molemmissa kirjoissa nousi esiin jonkinlainen huoratematiikka. Nainen on välinpitämätön seksinnälkäinen peto tai miehen oikut nöyrästi nielevä lapanen. Kirjassa oli mielenkiintoinen peilikuva-asettelu miehestä ja naisesta, jotka elävät omaa elämäänsä vastaavanlaisissa tilanteissa toisistaan tietämättä ja kirjailija kuvaa, kuinka mies kuitenkin sulautuu nöyrään hyväksyjän rooliin aivan yhtälailla kuin nainenkin. 

Katselin tässä päivänä eräänä kadonneista ihmisistä kertovaa televisio-ohjelmaa ja mieltäni jäi askarruttamaan se, että ensin kadonneen omaiset halusivat vain tietää, missä oma läheinen on. Kun he viimein saivat tämän tiedon, pakottavat suuret kysymykset eivät jääneetkään siihen, vaan seuraavaksi he halusivat tietää, miten läheiselle oli käynyt niin kuin oli käynyt. Tämän jälkeen heräsi kysymys miksi. Suuret kysymykset ja jonkinlainen sisäsyntyinen pakottava tarve saada tietää piinasivat näitä ihmisiä. Tyydyttävää vastauta ei vaan koskaan voisi edes saada. Tässä kirjassa nousi esiin sama tunnemaailma. Kuinka menneisyyden haamut nostivat päätään ja ajoivat kirjan henkilöitä toimimaan täysin irrationaalisella tavalla ja raastamaan sieluaan vereslihalle ilman, että tämä ajatusten ja tapojen kehä voisi edes koskaan murtua.

Kirja ei kerronnallisesti yltänyt Roomataren tasolle eikä juoni ollut yhtä rullaava. Pidin kuitenkin myös tästä kirjasta, vaikka eroottiset kohtaukset olivat välillä hieman vastenmielisiä ajatuksia herättäviä. Tosin mielestäni nämä kohtaukset oli kirjoitettu kuitenkin pilke silmäkulmassa eikä niinkään täysin vakavissaan. Voisinpa arvella kirjailijan halunneen piikitellä hieman nuorten miesten maailmaa syleilevistä seikkailuista, joiden taustalla piilee kuitenkin pelkoa ja ehkä jopa ikävää äidin helmoihin. Myös nuorten ajatus siitä, kuinka kokeneita ja kaikkitietäviä he ovat, osoittautuu ikiaikaiseksi myytiksi, joka ei tunnetusti pidä paikkaansa kenenkään muun kuin nuoren itsensä mielestä.