Tervetuloa hyvien ihmisten hyvään elämään, kurkista toki kutkuttaviin taustoihin ja kieriskele amerikkalaisessa lähiöunelmassa... Tämän ensivaikutelman sain kirjan ensimmäisten parin luvun aikana. Ajattelin pääseväni helpolla ja jopa pitkästyväni ennen kuin viimeinenkin sivu on luettu. No, toisin kävi. En voi mitenkään hehkuttaa lukukokemusta, sillä kirja herätti riemunkirjavan kavalkadin tuntemuksia aina leppeästä sunnuntailueskelusta ärtymykseen ja myötähäpeään.
Itselleen tyypillisellä tavalla Irwing ujuttaa pienen palan itsestään ja elämästään kirjan sivuille ja jossain vaiheessa lukemista päädyin toivomaan, että painisali oli se ainoa asia, mitä kirjailija omasta yksityisestään halusi lukijan kanssa jakaa. Henkilöhahmot olivat kaikki omalla tahollaan jotenkin kompleksisia ja en oikein osaa päättää oliko tarinan keskiössä enemmän halu piikitellä liberaaleja revittelijöitä, jotka elävät täydellisen oloista elämäänsä, vaikka kaikella on tunnetusti hintansa vai halusiko kirjailija 70-luvun vapautuvan seksuaalisen ilmaston myötä ottaa oman kirjallisen irroittelunsa rietastelun, mustasukkaisuuden ja koston suloiseen maailmaan.
Jokatapauksessa minä lukijana välillä jouduin tarkastamaan, ettei kansipaperin alla ole surkea eroottinen mökkifantasia, jota joutuu lukemaan korvat myötähäpeästä punoitellen. Hieman ärsyttävää vaikka jollain tasolla tiedostinkin joutuneeni tarkoituksella riveille kätketyn provokaation uhriksi. Ehkä tämä kirja on nimensä mukaisesti välisarjan lukemistoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti