Kirjallisuusmaailman yksi dinosauruksista on eittämättä Herman Wouk. Mies on mittavan uransa aikana kirjoittanut monta useammasta kirjasta koostuvaa teosta ja kuvannut onnistuneesti muun muassa amerikkalaista kulttuuria ja sotatantereita. Tartuin Kirja-aitan Woukin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi esitettyyn lukuhaasteeseen ja päätin lukea Menestyksen hinnan.
En ole ennen lukenut Woukin tuotantoa, vaikka sitä hyllystä useamman kirjan verran löytyykin. Tämän kyseisen kirjakaksikon löysin Oulun rautatieaseman vieressä olevasta pienestä antikvariaatista, kellarin vitosella koko pussikirjoja näistä hyllyistä-tarjouksesta. Enpä silloin tiennyt, minkä löydön olin tehnyt.
Kirja tuntui jonkinlaiselta katsaukselta Woukin omaan uraan ja sen alkuvaiheisiin, sillä kirjan päähenkilö, aloitteleva kirjailija Youngblood Hawke pursui suuria teoksia ja valtavaa intohimoa, enkä usko, että tämän kaiken kuvaaminen olisi onnistunut näin yksityiskohtaisesti peilaamatta hahmoa kirjailijan omaan uraan. Siinä missä Wouk osaa olla julma omille hahmoilleen, on myös Hawke kirjojensa sivuilla armoton omille hahmoilleen. Kirja on sikermä tarinoita tarinoiden lomassa. Leveimmällä kaistalla ajaa tarina aloittelevasta kirjailijasta, joka tipahtaa pienestä maalaiskylästä keskelle New Yorkin pyörteisiä seurapiirejä, liikemaailmaa ja maineen mukanaan tuomia tuttavuuksia.
Pienet sivujuonet vievät lukijan mukanaan kirjojen kustantamisen ihmemaahan, teattereiden takahuoneisiin, oikeussalidraaman pariin, mutkikkaisiin ihmissuhdekuvioihin, liike-elämän mutkaisiin koukeroihin osakekeinottelusta verotuskuvioihin saakka. Myös salattu ja mahdoton rakkaus saavat omat mehukkaat lukunsa kirjassa. Näistä kaikista aineksista punoutuu monikerroksinen mukaansa tempaava draama, josta ei puutu luomisentuskaa ja intohimoa.
Kirjassa tuodaan esiin myös hyvin amerikkalaisen kulttuurin ulkokultaisuus ja nostetaan esiin epäkohtia, jotka pätevät vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi 40-luvun venäläisten pelko ja kommunistien löytäminen rehdin kansan rivistöistä ei juuri eroa tämän hetkisestä poliittisesta ilmastosta, mikä amerikkalaisessa kulttuurissa on vallalla. Myös raha- ja omaisuuskeskeinen ajattelutapa sai mielestäni piikin jos toisenkin osakseen useampaankin kertaan.
Päähenkilö hahmona oli kuvattu miehekkääksi mieheksi, jossa on voimaa kuin pienessä pitäjässä ja silti kirjan luettuaan saattoi havaita, että tämä "sonni" oli haavoittuva, naiivi ja hyväuskoinen kokematon poikanen, joka ei osannut sanoa ei. Suuri tahdonvoima ja luonteenlujuus olivat silmänlumetta, johon kaikkien ympärillä olevien oli helppoa langeta ja tragedia sai rakentua kaikessa rauhassa täyteen mittaansa.
Hauska huomio lukiessa oli se, että miehiä kirjassa kuvattiin hersyvän monisanaisesti, kun taas naiset olivat vain naisia ja kuvauksiin käytettiin kohtuullisen niukkoja sanavalintoja. Miehet olivat uljaita, maskuliinisia olevia, joiden avulla maailma pyörii, hyvin syöneitä, vauraita booheemeja taiteilijoita. Naisten joukosta nousi esiin muutama merkittävä hahmo, kuten seurapiirien ehdotonta kermaa edustava Frieda Winter, Hawken elämän punainen lanka Jeannie sekä tietenkin Mrs Hawke, äiti. Näistä jokaisesta voimanaisesta piirtyi elämänkerta Youngblood Hawken elämänkerran rinnalle, eikä tarina olisi ollut yhtä aukoton ilman heitä.
Kirja oli yksi parhaista lukemistani kirjoista ja sen lukeminen oli sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää. Luku-urakan jälkeen olo on hieman haikea ja ontto, enkä oikein osaa vielä eritellä täysin kaikkia kirjaan liittyviä ajatuksiani saati sitten fiiliksiä. Tämä kirja oli löytö ja olen onnellinen siitä, että tulin ottaneeksi edellä mainitun lukuhaasteen vastaan!
Tätä en ole ehtinyt lukemaan, joten oli kiva huomata tiettyjä yhtäläisyyksiä hänen muihin lukemiini kirjoihin. Olet näköjään ensimmäinen haasteeseen tarttunut blogisti. Hyvä ja sopivan avaava kirjoitus.
VastaaPoistaKiitokset kommentistasi! Olen iloinen haasteestasi, sillä sen avulla tulin lukeneeksi kirjan, jota en ehkä muutoin olisi edes koskaan lukenut. Ja kuinka ollakaan, kirja ponkaisi suosikkieni joukkoon!
Poista