Kunkku on nimensä mukaan kuningasluokan iloittelu. Kyrö vääntää kirjassaan huumorin keinoin maailman lähihistorian uuteen uskoon. Mitä tapahtuisi, jos suomalaiset olisivat sellaisia, kuin ajattelevat ruotsalaisten olevan ja ruotsalaiset olisivat sellaisia, kuin ajattelevat suomalaisten olevan? Entäpä jos historiankirjoista ja mediasta tutut persoonat edustaisivatkin jotain aivan muuta, kuin mitä he oikeassa elämässä ovat? Lukemisen teki välillä hieman haastavaksi, mellevien naurunpyrskähdysten lisäksi, se mitä tiedän ja mitä kirja ikään kuin tarjoaa vaihtoehtoisena totena. Järki sanoo, että tiedän tämän henkilön olevan poliittinen merkkihenkilö eikä filosofi ja vapaa-ajattelija.
Kaiken ilottelun seassa Kyrö kertoo tarinan miehestä, miehen elämästä ja perheestä, joka oli kaikessa hullunkurisuudessaan kuitenkin vain perhe. Luksus ei poista ihmiseltä niitä perustarpeita, kuten halu olla rakastettu ja kokea läheisyyttä sekä hyväksyntää. Esiin tulee myös ilmiö, joka on varmaan ollut olemassa kautta aikain. Tilaisuus tekee varkaan ja aina on joku kademieli, joka on tyytymätön omaan asiain tilaansa ja haluaa siivun viheriöivästä nurmesta aidan takana.
Kirja oli sekä nauruhermoja että ajatuksia kutkuttava. Idiotismin ja tolloilun, tahattoman tilannekomiikan seassa kulkee kummallinen elämänkerta Kunkusta. Joka sivulla lukijaa odottaa jonkinlainen pieni satiirinen yllätys ja välillä piti aivan pysähtyä miettimään, mistä Kyrö tämän kaiken kummallisen komedian suoltaa?! Hauskaa oli niin kauan kuin sivuja riitti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti