Käyn harvoin kirjastossa. Tyttären kanssa käytiin etsimässä jotain kepeää iltalukemista ja hyllyn päällä törötti yksin tämä kirja, vailla lukijaa. Olen koko aikuisikäni tykännyt satunnaisesti lukea nuorten kirjoja, niissä vain on sitä jotain. Kaiken lisäksi kirjan on kirjoittanut yksi lempikoomikoistani. En edes odottanut kirjan kansien välistä löytyvän Pikku Britannia-huumoria, mutta sitä tavallaan kuitenkin löytyi.
Kirja kertoo pojasta, joka tulee ostaneeksi hetken mielijohteesta jalkapallolehden sijasta muotilehden. Muutaman kommelluksen kautta poika löytää itsensä tytöksi pynttäytyneenä lähikioskilta. Kirjassa käsitellään identiteetin muovautumista ja hyväksyntää lapsen ja nuorten maailmaan sopivan konkreettisilla tavoilla. Tosin itse taisin olla aika aikuinen lukiessani kirjaa, sillä odotin koko ajan josko tulisi kiusaamista tai muutta kieroilua. Walliams ottaa kirjassa esille myös sen, kuinka kiperiä paikkoja perheille erot ja vanhemman menettäminen ovat. Kuinka perheen dynamiikka voi muuttua merkitsevän paljon toisen vanhemman poistuessa näyttämöltä.
Kuten jo edellä mainitsin, kirjassa pilkahtaa hitunen komediasarja Pikku Britannian huumoria, sillä loppupeleissä kaikki pukeutuvat mekkoihin ja elämä hymyilee jälleen. Kirja sai minut toivomaan, että sallisimme enemmän erilaisuutta ja antaisimme pienillemme mahdollisuuden ilmaista itseään vetämällä mekon päälleen tai leikkaamalla hiukset tavanomaisesta poiketen. Vaikka kirja ei sinällään mielestäni ollut mitenkään hirmuisen hauska, tai edes sillä tavalla hyvä, että sen olisi hykerrellen ahminut kitusiinsa, oli se kuitenkin puhutteleva. Siitä iso plussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti