Kirjailijan toimittajatausta nousee jälleen kerran selkeästi esiin heti kirjan alkumetreiltä lähtien. Olen lukenut Pérez-Reverten tuotannosta aiemmin Yhdeksäs portti sekä Merikartta teokset ja sama, laadukas, informatiivinen sekä viihteellinen kombinaatio kirjoittamisessa jatkui myös Flaamilaisessa taulussa. Tällä kertaa kirjailija tutustuttaa lukijansa sekä taidehistorian, taidekaupan että shakin ihmeelliseen maailmaan.
Kirjailija kuvaa henkilöhahmot kirjassaan jälleen toimittajan elkein pikkutarkasti ja painokkaasti. Tuntuu kuin tutustuisi uusiin, oikeisiin ihmisiin kirjan edetessä. Niin tarkoin, ja syventäen sivu sivulta, hahmojaan kirjailija esittelee. Tällä kertaa vastakkain olivat niin sanotut arkkihahmot, hyvikset ja pahikset, tavikset ja taiteen ystävät.
Pidin kirjasta, se oli mielenkiintoinen ja mukavan jännittävä. Rikoksen tekijää saattoi arvuutella melkein alusta saakka, mutta jännitys pysyi yllä aivan loppuun saakka. Enkä onnistunut mysteeriä ratkaisemaan, ennen kuin ratkaisu minulle tarjottimella tarjoiltiin. Se oli varmasti tarkoituskin ja into lukemiseen pysyi yllä juuri sen takia. Mikään ei ole tylsempää, kuin jännityskirja, jonka mysteeri ratkeaa kirjan puolessa välissä ja kirjailija käyttää vielä seuraavat parisataa sivua selitelläkseen monimutkaisia kuvioita juonen ja rikoksen takana. Ne selittelyt pilaavat suurimman osan aikaa hyvän tarinan. Tätä kirjaa ei moisesta voi todellakaan moittia. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti